Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Canihaukun on virtuaalinen kennel / Canihaukun is a sim game kennel

virtuaalikennel ~ a sim game kennel

Ja rotu on..? ~ And the breed is..?

Olohuoneessa KuroNeko ojentaa sinulle ison nivaskan yhteen nidottuja papereita ja suorastaan istuttaa sinut sohvalle. Luot katseen paperipinon päällimmäiseen paperiin. Siinä lukee: Kaikki, mitä sinun tulee tietää norfolkinterriereistä. "Kirjoitin tuollaisen pienen tietolehtisen, kun päätin perustaa kennelin," hän sanoo ja hymyilee melkein anteeksipyytävästi. Pienen?! ajattelet, mutta pidät suusi kiinni. "Voit lueskella sitä sillä aikaa, kun minä käyn koirien kanssa pienellä lenkillä. Tuossa, ota tästä." Hän ojentaa sinulle kulhon, jonka otat kysyvän näköisenä vastaan. "Wasabiherneitä," KuroNeko hymyilee. Sitten hän on jo eteisessä koirineen. Olkasi yli näet, miten hän katoaa innokkaana höyryävän koiralaumansa kanssa ovesta ulos. Wasabiherneitä? Tunget yhden suuhusi ja alat sitten vedet silmissä selata tietolehtistä.

Norfolkinterrieri on yksi pienimpiä terrierirotuja. Sen historia juontaa juurensa Itä-Englantiin, missä sen alkuperäinen tarkoitus oli hävittää rottia. Norfolkit yleistyivät erityisesti hevostiloilla 1900-luvulla ja hevosharrastajien mukana rotu levisi ympäri maailmaa. Aluksi norfolkin- ja norwichinterrieri olivat yksi ja sama rotu, mutta vuonna 1964 luppakorvaiset norfolkit ja pystykorvaiset norwichit erotettiin omiksi roduikseen.

Norfolkinterrieri on rakastettava luonne ja kokoonsa nähden oikea pikku "sisupussi". Se on peloton, valpas ja periksiantamaton. Varmaluonteisella norfolkilla on tallella reilusti metsästysvaistoa. Sanotaankin, että norwich juoksee jäniksen havaitessaan pihan rajalle ja palaa sitten takaisin, mutta norfolk juoksee jäniksen perässä niin kauan kunnes väsähtää - ja vielä vähän sitäkin pidemmälle. Norfolkinterrieri etenee voimien loppuessa pelkällä terrierimäisellä sisulla ja päättäväisyydellä vaikka läpi harmaan kiven. Vaikka norfolk soveltuu mitä erilaisimpiin olosuhteisiin, sen tulisi silti pystyä täyttämään rotumääritelmän vaatimukset metsästysominaisuuksien suhteen. Onhan se kuitenkin alunperin metsästyskoira ja terrieri, eikä sylikoira ja kääpiö. Koira ei saisi olla arka eikä agressiivinen.
   Norfolkinterrieri on kiltti ja seurallinen, mutta vaatii omistajaltaan määrätietoisuutta kasvatuksessa, sillä älykkään luonteensa vuoksi saattaa käydä niin, että se kietoo ihmisen pikku tassunsa ympärille ja voi olla melko häikäilemätön saavuttaakseen päämääränsä. Norfolkin tärkeimmät ominaisuudet ovat
sisukkuus ja kestävyys, uskollisuus isännälleen sekä viehättävyys. Isäntäänsä tämä pieni koira puolustaakin tarvittaessa kiihkeästi viimeiseen asti, mutta olisi toisaalta valmis lähtemään vaikka ventovieraan kanssa autoajelulle. Autossa ja kotona se käyttää mahdollisimman korkeita paikkoja istuiminaan. Norfolkki on hellyydenkipeä ja kohtalaisen tottelevainen, mutta sen kouluttamisessa saa olla itse aivan yhtä itsepäinen kuin koirakin. Kun sen vahvan tahdon saa murrettua, koiralla on kyllä motivaatiota oppia. Useimmat norfolkit työskentelevät mielellään, nauttivat haasteista - ja tekevät melkein mitä tahansa, kun kyse on herkuista.
   Ennen kaikkea norfokinterrieri
on huomattava persoonallisuus, joka on luonteenomaista rodulle. Luonne ei saa koskaan tulla vähemmän tärkeäksi, kuin ulkonäkö.

Rotumääritelmän mukaan norfolkin tulisi olla 25-26 cm korkea ja yleensä ne painavat viidestä kahdeksaan kiloa. Kymmenkiloinenkaan norfolkki ei kuitenkaan välttämättä ole lihava, vaikka monet voivat erehtyä niin luulemaan, sillä norfolkinterrierin kuuluukin olla vahvarakenteinen ja hyväluustoinen, tanakka ja kokoonsa nähden voimakas varsinkin jaloistaan.
   Norfolkin karva on suoraa, karkeaa ja vettähylkivää ja sallitut värit ovat k
aikki punaisen, vehnän, mustaruskean tai harmahtavan (grizzle) sävyt. Valkoiset merkit eivät ole toivottuja, mutta niitä ei lueta virheiksi. Koira tulee trimmata pari-kolme kertaa vuodessa ja useamminkin, mikäli koira käy näyttelyissä säännöllisesti (näyttelytrimmaus). Kun koira trimmataan säännöllisesti, siitä ei juurikaan lähde karvaa.
   Norfolkin olemus on jäntevä. Sen purenta on vahva, korvat V:n muotoiset, runko lyhyt, kuono lyhyt ja vahva ja häntä korkealle kiinnittynyt ja iloisesti kannettu. Häntää typistetään vielä joissakin maissa, mutta Suomessa se on kiellettyä. Norfolkit ovat kovia heiluttamaan häntäänsä ja siten ne ottavat vieraatkin vastaan.

Norfolkinterrierin keskimääräinen pentuekoko on 2-4, minkä vuoksi pentua voi joutua odottamaan kauan. Viisikin pentua voi joskus syntyä, mutta se on sekä harvinaista, että rankkaa nartulle. Suuremmista pentueista kaikki pennut eivät välttämättä selviä hengissä vaan voivat syntyä kuolleina.
Norfolkit ovat yleisesti todella terve rotu. Ne ovat pitkäikäisiä ja pysyvät vanhaksi asti iloisina ja leikkisinä. Useimmat koirat elävät 14-vuotiaiksi ja monet paljon vanhemmiksikin. Vanhoilla koirilla saattaa joskus esiintyä sydämen vajaatoimintaa. Koirat suositellaan tutkittavaksi polvilumpioluksaation ja harmaakaihin varalta ja usein jalostukseen käytettäviltä koirilta tutkitaan edellä mainittujen lisäksi myös sydän. Kumpikaan aiemmin mainituista sairauksista ei ole norfolkeilla ongelma yksittäisiä tapauksia lukuunottamatta.

Lähteet: Suomen Norwichin- ja Norfolkinterrierit ry.
               
Kennelliiton rotumääritelmä (pdf)
                Omat kokemukseni ja tietoni norfolkeista

©2020 Kennel Canihaukun - suntuubi.com